Eilinen meni ihan mukavasti, joskin minua ehti tylsyydessäni ahdistaa taas vaihteeksi. Syömishäiriöni kummitteli taas ja olin hetken verran vaarassa romahtaa, mutta pysyin kumminkin kasassa. Onneksi.
 Eilen siis saimme todistukset. Yllätyin hyvistä numeroista, sillä olisin luullut niiden laskeneen laiskan opiskeluni vuoksi. Mutta ei, ne peräti nousivat! Ja stipendinkin sain, paksun suomi-englanti-suomi-sanakirjan "ahkerasta englannin opiskelusta".
 
 Ei tuntunut kovin vaikealta jättää vanhaa koulua, eikä varsinkaan kirpaissut jättää opettajaamme. Hän tosin kehu i meitä parhaaksi luokakseen ikinä sekä käytöksen että opiskelun saralla, minkä voi ottaa kohteliaisuutena, kun huomioidaan hänen 70-luvulla alkanut työuransa opettajana. Kommentti tosin lähinnä nauratti, sillä jos olemme hänen lempiluokkansa ja hän on silti huutanut meille niin paljon kuin nyt huusikin, hänen on täytynyt huutaa muille vielä enemmän. Pelottava, mutta toisaalta vahingoniloinen ajatus.

 Kevätjuhla oli ihan mukava sekin, tosin melko tylsä eikä musiikkiesityksemme laulu kuulunut tarpeeksi hyvin, nimim. itsekin laulujoukoissa. Luokallemme jaettiin ruusut yleisön edessä lavalla ja äitini räpsi yhteiskuvia minusta ja ystäväpojastani. Minullehan se käy.. Ja tietenkin piti käydä esittäytymässä ystäväpojan äidille, kun hän sitä pyysi. Luulevatkohan he, että jotain, mitä ei (vielä ainakaan) ole tekeillä, ON tekeillä..?

 Tänään onkin sitten edessä festarit ja backstage-reissu isäni ja ystäväni kanssa, jippii. Soittaakohan Technicolour tai vaikkapa Irina yhtyeineen Paranoidin, jos oikein kauniisti pyydän? Ystäväpoikani tulee festareillekin, joten ihan kiva päivä näkyy olevan tulossa. Katsoohan nyt sitten!