.. well, do you want an explosion now?
yeah Jimmy
do you want to explode now?"
Taas yksi päivä lähes ohitse, kipu pitää otteessaan mutta alkaa hellittää pikku hiljaa. En ymmärrä poikaa varmaan vielä pitkään aikaan, mutta tärkeintähän onkin, että jaksan taas. Ja niinhän minä jaksankin, kiitos ihanien ystävieni ja perheeni. Eilinen yö ei ollut niin risa kuin toissayö, ja koulussa olin jo melko hyvässä mielentilassa: ahdistus tosin hiipii ihon alle heti, kun jään yksin tai tylsistyn. Täytyy siis pysyä vauhdissa, etten ihan masennukseen vaivu.
Koulun jälkeen olin ystävien kanssa, oli ihan hauskaa, tosin olin tietenkin hieman ajatuksissani ja poissaoleva, mutta se ei heitä toivottavasti haitannut. Tänään oli myös urheiluseuran rahankeruutilaisuus: isäni kiinnitti minuun ja veljeeni kierrossummat, 3 euroa yhdeltä urheilukentän 400 metrin juoksuradan kierrokselta per naama. Juoksin 25 kierrosta, ja vielä veljen juoksut siihen päälle, että kyllä se isän kukkaro sinne urheiluseuran suuntaan hiukan keveni. Mutta itsepä on toiminnassa aktiivisesti mukana, ja toisaalta, mitäs itse huuteli 13 kierroksen kohdalla "Eikö 15 täyttynyt?" Pitihän sitä nyt piruuttaan vielä jatkaa, sitten.
Nyt, 2 päivää jätetyksi tulemisen jälkeen, kiertää koulussa huhuja minusta ja ystäväpojastani. Samapahan tuo, muut saavat luulla mitä tahtovat. Niin, ja enhän minäkään voi tietää, miksi tämäkin ystävyys kehittyy.. Mutta ei nyt. Ei nyt, kun olen vielä lyöty. Poika tukee minua omalla omaperäisellä tavallaan, ja se saa vielä riittää. Kunhan hän vain nyt ei jättäisi minua!
Kesä tulee kuin tuleekin, eikä sinkkukesä kuulosta lainkaan hassummalta, itse asiassa. Ainakaan en ole kiinnittynyt kehenkään enkä mihinkään, ja voin huidella miten tahdon. Enpä tiedä, mitä tästä kesästä rakkaussuhteiden saralla tulee, mutta siltä tuntuu, että ystäviä ja tekemistä on ympärillä jopa riittämiin. Jaksetaan uskoa tulevaisuuteen :)
tiistai, 30. toukokuu 2006
Kommentit