"Viimeisen lähtösi jälkeen luulin maistavani kuolemaa
mut paremmin tietävät kertoi jos ei se tapa niin se vahvistaa
Nyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva ja mun jalkojen pysyy liimattuna
maassa vaik jokainen mun hengityskin sinusta muistuttaa"

 Hrr. Hän, entinen poikaystäväni, oli tänään festareilla. Minuun iski taas suunnattoman typerä ja päätön kaipaus, vaikka olinkin ystäväpoikani ihanassa seurassa. Poika tuli sitten vielä tänään puhumaan minulle messengerissä, ja ihan avoimesti haastelee kavereistaan ja tyttöystävästään. Jokseenkin niin tökeröä, kuin minulla ei olisi tunteita ollenkaan.. Ehkä olen mennyt antamaan sellaisen kuvan. Väärän kuvan.
 
 "Toisista pääsee irti joihinkin jää roikkumaan
ja sitten on vielä ne tyypit joista tulee sulle naru kaulaan"

 Ystäväpoikani kanssa kiertelimme myös keskustassa, juttelimme, nauroimme. Hän on todella ihana ihminen, jonka kanssa olisin joskus valmis etenemään ystävyyttäkin pidemmälle. Niin, joskus sitten, kun olen selvittänyt pääni tämän edellisen kanssa.. Kun sekin vain joskus tapahtuisi. Mahdollisimman nopeasti, kiitos. En halua enää hänet nähdessäni tuntea kaipausta hänen syliinsä, kiitos vain. Minulla on ihana poika jo vierelläni, en tarvitse häntä enää.. en tarvitse, en tarvitse.. Kunpa hän vain katoaisi silmistäni, ei minua nytkään ahdistaisi, ellei hän vain pitäisi melua itsestään!

 Onneksi osaan taas nauttia ja nauraakin, ahdistuksen ohella. Kaverit ja erityisesti tämä ystäväpoika pitävät minut edes jokseenkin järjissäni ja elämään uskovana. Kesä on jo, minun pitää elää se täysillä, ilman pelkoa, ahdistusta ja itseinhoa. Antaa elämän tulvia suonissa. Tarvitsen siihen vain..

 Nyt soi Placebo ft. David Bowie - Without you I'm nothing. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?